Sinä päivänä

Sinä päivänä on herkkä ja kaunis kuvakirja, joka vie elokuuhun 1989, jolloin noin kaksi miljoonaa ihmistä muodosti 600 kilometriä pitkän ihmisketjun puolustaakseen vapautta ja rauhaa Baltiassa. Eppu Nuotio kertoo tuosta ihmeellisestä päivästä runollisen kauniisti ja Sanna Pelliccionin herkkä puuvärikuvitus tukee tarinaa lempeällä lämmöllä.

Kenelle? Kenelle tahansa. Kaikille. Kirja on kokonaistaideteos, joka sulattaa sydämen. Tekstiä on vähän, joten kirjaa voi lukea jo varhaiskasvatusikäisten kanssa. Teeman ja tietotekstin puolesta Sinä päivänä sopii myös nuorille ja aikuisille. Aihe on erittäin ajankohtainen ja tärkeä.

AVAIMET

Etsin avaintani joka paikasta. Se ei ollut missään.
Lukko kuin lukko aukeaa, kun löytää oikean avaimen.

Kerää erilaisia avaimia, pieniä ja isoja, vanhoja ja uusia, erikoisia ja tavallisia. Keksikää yhdessä, mihin lukkoon mikin avain voisi sopia. Millaisen oven tai portin avaimella mahtaisi saada auki? Minne avaimen avulla pääsee? Jokainen voi keksiä suosikkiavaimestaan myös oman tarinan, jonka voi joko piirtää tai kirjoittaa.

KETJUT

Sinä samana päivänä, kun mummu alkoi virkata minulle uutta hattua, Touko rakensi leluistaan ketjun, joka ulottui meidän huoneesta eteisen kautta olohuoneeseen ja Irina värkkäsi portailla helminauhaa lahjaksi ystävälleen.

Lukekaa yhdessä Sinä päivänä -kirja ja keksikää yhteinen ketjuruno. Kirjan lopuksi muistelkaa, mikä päähenkilöllä olikaan hukassa. Avain! Yhteinen runo alkaa siis avaimesta ja ohjaajan sanoista ”olen avain ja etsin lukkoani". Sanat lausuessaan hän heittää lankakerän seuraavalle pitäen kuitenkin kiinni langanpäästä. Seuraava jatkaa lukosta esimerkiksi sanoilla ”olen lukko ja etsin oveani” ja heittää lankakerän taas seuraavalle pitäen kiinni langasta. Seuraava jatkaa ovesta: ”olen ovi ja etsin…” jne. Runo jatkuu ketjuna aina edellisestä sanasta seuraavaan. Syntyy yhteinen ketjuruno ja lankaketju.

KÄSI SINULLE

Me seisomme vierekkäin, käsi kädessä. Me kaikki, koko meidän talo, koko kaupunki, koko maa. Käsien ketju jatkuu silmänkantamattomiin.

Piirrä korttipohjalle oman kätesi ääriviivat. Mieti jotakuta itselle tärkeää ihmistä, jonka kädestä haluaisit pitää kiinni. Sormien kohdalle voi kirjoittaa viisi kivaa asiaa, jotka kuvaavat häntä, kuten olet hauska, olet nopea, olet hyvä hyppimään… Valmiin kortin voi antaa lahjaksi omalle tärkeälle ihmiselle.

KUKA MINÄ OLEN?

Näin, kun isä istahti äidin viereen portaille ja äiti otti isää kädestä kiinni. Näin, kuinka Mittarimadot pysähtyivät meidän portin eteen, ikään kuin olisivat odottaneet meitä muita.

Piirtäkää pareittain toinen toistenne ääriviivat suurelle rullapaperille. Kukin voi piirtää tai kirjoittaa omaan kuvaansa itselle tärkeitä asioita esim seuraavasti:
pään kohdalle tärkeitä ajatuksia,
sydämen kohdalle, mikä tuntuu sydämessä eli mistä erityisesti pitää ja mitä rakastaa,
jalkojen kohdalle, mitä tykkää tehdä jaloilla ja missä käydä ja kulkea,
käsien kohdalle, mitä tykkää tehdä käsillä, mitä haluaisi rakentaa ja saada aikaan jne.